Kirjoitteli Anna

Vanhojen valokuva-albumien kimpussa vietetyn hetken jälkeen päätin väsätä esittelyn tämän talouden entisistä eläimistä, joita on siis toki ollut muitakin kuin tollereita ja jopa yksi pikkukettu ennen Oskua.

Liisa on aina ollut koiraihmisiä, kuuluu siihen legendaariseetn kategoriaan lapsista, jotka lenkittelivät koko naapuruston koirat ennen oman saamista, joka oli kettuterrieri nimeltään Rami. Ramista äiti joutui luopumaan siskon allergian takia.

Seuraava este ei sitten ollutkaan allergia vaan elukkavastainen mies ja isä, joka ei halunnut taloon yhtään eläintä. Muistaakseni hiukan ennen ykkösluokkaa suostumus tuli ja ensimmäinen lemmikki oli kani. Ninni nimettiin Muumien näkymättömän Ninnin mukaan, vaikka myöhemmin paljastuikin pieni erehtyminen sukupuolen suhteen.

Piti olla tytön lisäksi jotain sinnepäin kuin kääpiöluppakorva, loppujenlopuksi olikin sitten varsin mittava eläin, korvat itään ja länteen.

Oli muuten ihan mahtava tyyppi, antoi meidän kakaroiden retkottaa itseään ympäriinsä (kuten kuvasta näkyy:) ja hyppeli aina talossa vapaana tuhoten olohuoeen verhot ja jyrsien korituolin jalkaa. Eli nelisenvuotiaaksi, jouduttiin lopettamaan takajalkojen halvaannuttua ulkohäkissä olon aikana jonkinsorttisessa onnettomuudessa.

Talvella saatiin pitkän rotupohdinnan jälkeen ensimmäinen koira, tolleri nimeltään Ossi (Arcticfox's Idefix):

Ossi jäi auton alle noin neljän kuukauden iässä, murskautunut lantio ei jättänyt paljoa valinnanvaraa, eläinlääkäriin ja sieltä pilvenreunalle. Tämän jälkeen Onni ja Hertta on molemmat pidetty pentuina hyvin huolellisesti vain takapihalla, yksi auto päivässä on liian vilkas liikenne kun taloudessa on eläimiä ilman kunnollista luoksetuloa.

Osku oli ilmoitus Eläinlääkäriaseman seinässä. Kyse oli koirasta, joka kaipasi uutta kotia edellisen omistajan lapsen allergian vuoksi, puhelinnumeron Liisan varsin haluttomaan käteen tyrkkäsi aseman työntekijä. Ensimmäisenä ajatuksena ei ollut uusi koira, mutta jotenkin erehdyimme Leppisillä väliaikaisesti asustavaa Oskua katsomaan. Liisan mielestä se oli ruma (huomautus: kauniimpaa saa hakea!), meistä lapsista ihana, kun se nuoli Kallen korvat ja kantoi kenkiä ympäriinsä. Molemmat tavat jostain syystä jäivät, kantamisen tarve korvaantui kivillä ja kepeillä... :D Jossain vaiheessa Osku siis tuli meille muutamaksi viikoksi koeajalle, alusta asti oli selvää, että tähän taloon se jää. :)

Ekoja päiviä uudessa kodissa. Ihastuttava ruipelo iässä vuosi ja kahdeksan kuukautta, onpas tuosta kauan. :o

Parempaa koiraa ei lapsiperhe olisi voinut toivoa. Osku oli hirmuisen kärsivällinen, kyllästyttyään se vaan käveli pois, minkä jälkeen sen kuulemma piti aina antaa olla rauhassa ohjeistuksen mukaan. :-)

Muistaako joku tätä kuvaa? Tollerileirin mainos "jokunen" vuosi sitten.

Tästä päästään sulavasti ekaan omaan lemmikkiini, marsuun nimeltä Vili. Vili olikin sitten perheen ensimmäinen eläin, joka kuoli ihan luonnollisen kuoleman neljävuotiaana. Tykkäsi jostain syystä nököttää Oskun etutassujen välissä :D

Pikkuveljenkin piti saada oma hoidokki, kuvaan kiipesi Viksu.

Maailman mahtavin rottaherra!

Viksun korjasi rotille yleiseen tapaan kasvain noin kolmen vuoden iässä.

...

Siitä sitten päästään tutummalla tarinalla siihen, miltä lauma tänäpäivänä näyttää, ainakin vielä muutaman viikon ajan ;-)

Miksei niistä ikinä saa älykästä yhteiskuvaa? Oskun korvakarvat kruunaa koko komeuden :D

Aiheesta poiketen, Hertta 22 kk. Eihän noi raamit nyt niin pahat ole, karvan jos kehittäis...

Löysin myös ihan syötäviä pentukuvia Onnista, tarttee joskus väsätä päivitys Mönsteristä vauvana. Niin sulosta pentua en kyllä ole montaa nähnyt, oikee nättinaama <3___<3

Kirjoituksesta vastaa Anna

Päivityskärpänen on iskenyt juuri sopivasti nyt, kun tapahtumakalenteri näyttää lähipäiville pelkkää tyhjää. Maanantaina tosin pistäydytään Benitan luona katsomassa tuoreimpia Sienna-Red naperoita, siitä saan ehkä tekosyyn hakata näppäimistöä. Tai ainakin copy pastata photobucketista kuvia kotisivuille. :P

Onnin kanssa vietettiin juhannus ihan kahdestaan. Tekee miekkoselle ihan hyvää olla välillä ihan vaan mun kanssa. Nyt alkaa kyllä molemmilla olemaan ikävä Hertta Kirppusta Oskua unohtamatta. :-)

Juhannusta kuvina:

Hyvin pelittänyt juhannusnenä, jäljistä suoriuduttiin :-)

Hammas se vaan hapristuu kokoajan enemmän. On ne kivet silti vaan niin kauheen kivoja.

Kuva pihan ravintopenkistä. Nam :)

Uusi ulkoasu kotisivuille? Edellinen on kaverin illassa mun hoputuksesta kokoon riipimä, mutta nyt jos saisi taas Anteron avustamaan, tällä kertaa ajan kanssa. Ei mene kauaakaan, kun itse supernörttinä koodaan vaikka mitä sykkyröitä. :''D

Omistajaplussaa minulle:

Plussa numero yksi: Treenipäiväkirjaan kirjattu tavoitteet, tehty suunnitelmaa ja se on ajan tasalla jo puolentoistaviikon jaksolta!

Plussa numero kaksi: Tänään korkattu VIHDOIN esineruututreenit, Mönställä oli (ylläripylläri, sehän sai noutaa) huippu hauskaa! :-)))

Kirjoittajana Anna

... jotka tietenkin tärkeydessään tyystin unohdin. Eli eräs pojankloppi nimeltään Santtu oli käynyt nappaamassa H:n missikisojen nuortenluokasta, jipii! Itse en osannut varmaksi vielä vuosi sitten sanoa, onko hyväksytty näyttelytulos mahdollinen niinkin persoonallisissa korvilla, kuin kyseisellä pojalla sattuu olemaan. Itseäni fiksummat sanoivat, että kyllä se nyt vain näin on ja muistan sen sorttista vähän omistajille lupailleeni. Nyt se tuli sitten todistettua ja kaiken keskittymiskyvyn voi aikaisempaan tapaan pitää korvien asennon sijaan siinä, mitä niiden välistä löytyy. :) Eikä muuten tuomarina toiminut Kirsi Nieminen korvien lisäksi juuri muuta silmiinpistävän huonoa Santusta löytänytkään, arvostelu oli tällainen:

Hyväntyyppinen, reipas uros, maskuliininen pää, korkealle kiinnittyvät lentävät korvat, vaikuttavat ilmeeseen. Hyvä kaula, pystyt lavat, tiivis selkä, hyvät takakulm. Hyvä vahva raajaluusto, oikea väritys,
yhdensuuntaiset mutta sidotut liikkeet. Korvien täysin virheellinen asento vaikuttaa palkintosijaan. NUO H.

Khii, löysin tämmösen viime kesän kuvan Santusta, jonka olin mokoma minä mennyt pilaamaan pienentämällä liiallisesti, oon tunnetusti aika hirmu näiden tietokoneiden, ja erityisesti kuvien muokkaamisen, kanssa. Tässä nyt kuitenkin mun yöllisen tylsistymisen tulos esillä, seuraavaksi voisi tosiaan harkita sitä nukkumispuolta. :----)

Sitten vielä lahopääuutisia, eli mahdollisesti jo moneenkin kertaan on tullut toistettua näitä Onnin ja Cessin pentujen terveystuloksia, mutta kun en aina satu muistamaan, kenen "tuoreet" tulokset on tullut paljastettua. Kuitenkin kaikki tytöt ja Niilo on lonkilta ja kyynäriltä tutkittu, tilanne on siis 5/8. Kaksi uusinta ovat Nala ja Nette. Esimmäisellä lonkat A/A,  Netellä A/B, molemmilla nollan kyynärät. Siinäpä sitä onkin niitä hyviä uutisia iso kasa. :)

Kirjoittajana Anna

Kesäloma on alkanut, vihdoin. Viisi viikkoa tuli pakerrettua töissä, osa siitä koulun jälkeen orjailuna, joten Onni-rukka jäi varsin vähäiselle huomiolle. Nyt on kuitenkin pentubudjetti täytetty ja lomaa vietetty jo reilu viikko, ah autuutta. Kaverit oli kovasti sitä mieltä, että lomailtava loppukesä ja jälleen alkanut Turkulaisuus saisivat munkin menojalan vipattamaan, mutta väärässähän ne olivat. Annan lisäksi kaupanpäälisiksi saa kolme koiraa, ilman niitä ei kovinkaan usein tule lähdettyä minnekkään. Suoritettiin sopimus heinäkuulle, että raahaan itseni muutamaan otteeseen viikossa kaupungille, puolet tästä saan ottaa koiran mukaan. Sehän mulle sopii, eräs tällä hetkellä muutaman kilon painoinen otus kaipaa nimittäin sosiaalistamiskylpyä juuri noihin aikoihin :--)

Tollerileirillä oltiin jo viidettä kertaa (?). Hertta oli vaihtelun vuoksi nauttimassa tokoilusta, Onnin kanssa oletimme viihtyvämme parhaiten jälkiryhmässä, mikä olikin varsin totta. Koettiin jopa valtaisa positiivinen yllätys, iso kiitos hyvistä vinkeistä kuuluu kouluttaja Niina Walleniukselle. Keväämmällä oltiin Onnin kanssa myös Petjalan Arton jälkikoulutuksessa, näistä kahdesta tapahtumasta saatiinkin sitten kasattua mukava paketti kesän treenejä varten, edistystä onkin jo hippusen verran ilmassa. Aurinkoa ei pahemmin leirillä näkynyt, kotimatkan taukopaikalla se onneksi päätti vilahtaa innostaen kuvaamiseen, mitä ei itse leirillä saatu aikaiseksi tehdä:

Jäljellä tähdätään edelleen syksyksi kisoihin, jos suurempia ongelmia ei ilmene. Esineet on menneet huomattavasti eteenpäin, ne tuleekin poimittua jäljeltä 90 % ajasta varsin mallikkaasti, vaikka palauttaminen vaatiikin vielä pientä herättelyä, muuten se jää toljottamaan eteensä keppi suussaan :D Sitä 110 % varmuutta etsitään edelleen. Jana on kesken, mutta etenee hiljalleen. Itse jälkeen olen erittäin tyytyväinen, harvemmin menee huonosti. :) Tottikset ahdistaa eniten, koska esteiden opettaminen on ihan kesken, eikä niitä ole juuri nyt saatavilla. Eteenmeno sujuu ihan hyvin, on vaan melkoisen masentava liike, tylsää.

Tokorintamalla tylsistellään edelleen Avoimen liikkeiden kanssa, kaikki on semmosta ”ihan ok” tavaraa edelleen. Piti tähdätä kesäkuussa kisaamaan, mutta nyt taitaa toiveet siirtyä vasta ensi syksylle. Ensinnäkin jäi treenaaminen vähän väliin, kun piti painaa päivät ja illat töissä. Treenaaminen keskittyi siis lähinnä nopeaan ruokakupin ansaitsemiseen. Kivasti räjähti tokoilut siinä vaiheessa, kun ekan kerran töiden jälkeen oikeesti lähdettiin tekemään jotain. Tsäk tsäk tsäk tsäk se sinkoili joka suuntaa, seurasi puoli kilometriä edessä häntä viuhuen ja esitelmöi monessa asiassa aika laajan skaalan osaamistaan, yleensä ilman sen suurempaa käskyä. Kyseiset ”ongelmat” oli aika helppo korjata ja äkkiä pysyi taas pääkoppa mukana, mutta se lyhyt tunteenpurkaus olisi kyllä pitänyt saada videolle :’’)

Hertan ja Onnin kanssa ollaan muutaman kerran leikitty noutajia, Onni omalla tasaisen varmalla treenitasollaan, Hertta hiljalleen edistyen. Ipanan riistainnossa ei onneksi ole mitään vikaa, paineistumiselle vaan pitäisi osata tehdä jotain. Ilmoitettiin molemmat möllitaippareihin, sielläpä on niitä vieraita ihmisiä Hertalle ja Liisalle (koitan vihdoin käyttää blogissa nimeä enkä aina äiditellä) vähän ”kisajännityksen” sietoa. Onnin kanssa lähinnä himoitaan sitä kania, kun ei ole moottoriteiden varsillakaan ollut yhtään riittävän ehjää raatoa. ;-).

Olen aika pitkälti nykyään sitä mieltä, että mun talouteeni ei tule kolmea tolleria ikinä, on nimittäin sen verran hulinaa ja vilskettä tässä huushollissa, vaikka Osku onkin tollanen vanha pieru, kyllä sekin omat puuskansa saa. Laumanahan tuo on aivan mahtava, vaikka Onni suhtautuukin Oskuun tietyissä tilanteissa aavistuksen ahdistuneen kireästi. On se niiden yhteiselo yleensä kumminkin varsin "leppoisaa", tai pikemminkin sopivan vauhkoa kaikkie makuun. Hertta ja Onni on ihan bestiksiä, lenkillä ne juoksee öristen rinnakkain ja sättää ympäriinsä semmosta tahtia, että välillä ihan pelottaa. Onneksi jarrutkin toimivat, valitettavan usein vasta viimehetkellä. Katsotaan millainen shokki iskee, kun heinäkuun alussa tänne tulla taapertaa Annan oma Höpöhäntä. <3

Kaksi on just hyvä määrä mulle, ja kohta se haave tulee sitten täyteen. Syksyllä suuntaan takaisin Kannukseen tuplapunaturkkien kanssa. Siinäpähän on muuten hyvä motivaattori muuttaa vuoden päästä valmistumisen jälkeen äkkiä omaan kotiin, neljän kanssa meno menee varmasti jo ihan mahdottomaksi.

Onni-Ilona ja Into-Pinkeenä, siinä mulla sitten sellainen kaksikko. ( Onnin lisänimestä muuten patentinpoikanen Elinalle. :- ) Inton kanssa meinattiin harrastaa Onnin tavoin PK-jälkeä, Tokoa ja tietenkin noutajapuuhia. Riistan kanssa olisi tarkoitus näin aluksi pelata eniten ja tehdä samalla rauhassa pohjia muihin lajeihin, mahdollisesti olisi kiva päästä joskus kisaamaan Nomessakin, mutta taipparit tietty tällekin tyypille ihan ekana tavoitteeksi. Vähän vaan rakoilee itseluottamus tässäkin asiassa. Kummasti voi olla yhtä aikaa pentutaivaassa ja pentupaniikissa. Odotan itseltäni ja pikkuiselta niin paljon, että ihan hitusen ahdistaa. Toisaalta samasta tavoitteellisuudesta johtuen en millään malta odottaa, että se tulee kotiin ja valloittaa mut kokonaan, minkä ne kaikki kahdeksan kyllä taisivat tehdä jo viime viikonloppuna.

Oltiin siis tervehtimässä Sohvi-äitiä, uusinta tulokasta ja sen sisaruksia viime viikonloppuna ekaa kertaa, ikää pikkuisilla muutamaa päivää vajaat neljä viikkoa. Pikkasen sitä jo riehuttiin ympäriinsä, mutta uni tuli ja korjasi varsin äkkiä. Oli kyllä ihan mahtavia pilttejä, kasvaisivat nyt vain äkkiä ikään 8 viikkoa. Vielä ei ole tietenkään nimeä yhdistetty kantajaansa, odotellaan rauhassa pentutestejä. Yhtä tuli ehkä lellittyä muita enemmän, muistutti nimittäin ulkoisesti eniten Onnia, mutta eipä sillä niin väliä.

Kahden viikon päästä mennään kattomaan vauvoja uudestaan, ei millään malttaisi odottaa. Sillon ne on jo sen verran isompia, että saa enemmän irti, vaikka kyllä ne vielä silloinkin nukkuvat liikaa. :D

Kohta hyppään pyöränselkään ja hurautetaan Onnin kanssa kohti tokoiluja, saatiin Nita ja labbis Funi meille taas mukavasti treenikavereiksi. Intokin pääsee sitten samaisten kaverusten kanssa tulevaisuudessa treenailemaan.

Lisäsin vihdoin edelliseen postaukseen kuvan Hertasta käärmeen käsittelyn jälkeen, jos joku haluaa kauhistella turvonnutta naamaa. Muutenkin olisi yritystä päivittää sivuja, lisää kesäkuvia ja muutama pentuotos löytyy Galleriasta, tuli valitettavasti ehkä pienennettyä himpun verran liikaa. Harrastukset osion yritän uusia kokonaan hieman erilaiseksi, tekstit on valmiina lähes kaikkiin kohtiin. Myös uusi ulkoasu on tekeillä Blogiin, hiukan vielä jurrutan muutaman ongelman kanssa, lähinnä pähkäilen leiskan tekstiä. Liisan mielestä olisi aika laittaa siihen kennelnimi, mun mielestä me ei taideta tehdä koko kennelnimellä mitään. No toivottavasti joskus. :-)

Kirjoitteli Liisa

Helatorstaina mentiin sukulaisporukalla Hirvensalon mökille talkoisiin. Pihapiiri piti saada kesäkuntoon. Roosa-neidillä oli juoksut, joten koirista mukaan pääsi Osku ja Hertta. Mukavasti saatiinkin ranta siistittyä ja piha haravoitua. Koirat viihtyivät tapansa mukaan rantavedessä. Roosa (11v. labbis/bernhardilainen) yritti välillä vikitellä Oskua lemmenleikkeihin. Papparainen taisi nuortua 5 vuotta, kun häntä niin liehiteltiin. Ja kun oli sopivasti porukkaa koolla, komensin sukulaiset metsään yleisöksi Hertalle hakuruututreeneihin. Oli ilmeisesti sen verran tuttua porukkaa, että Hertta ei ottanut paineita iloisesti rupattelevasta joukosta . Hakuruutu tyhjeni pikavauhtia dameista Ruudun jälkeen tehtiin vielä muutama innokas vesinouto. Avustavana daminheittäjänä toimi suvun nuorin Eemeli, jonka 5-vuotissynttäreitä vietettiin samalla. Grillimakkara ja prinssikakku maistui sekä ihmisille että koirille.

Perjantaina treenailtiin Annan kanssa. Autoiltiin läheiseen metsään tekemään Onnille ja Hertalle muistiharjoituksia sekä ohjauksia variksella. Oskukin oli mukana jai sai lopuksi noutaa pari damia. Tehtiin sitten pieni metsälenkki, jonka jälkeen hieman tokoiltiin koulun hiekkakentällä. Lähinnä treenattiin ruutua ja hyppyä.

Lauantaina määränpäänä oli Espoo ja Mölleri. Autossa mukana minä ja Hertta, Anna ja Onni sekä Sari ja Napsu. Sateisessa kelissä saavuttiin kisapaikalle, mutta kyllä se sää siitä pikku hiljaa kaunistui. Meidän porukasta ekoina starttasi Anna ja Onni. Näin ainoastaan Onnin vesinoudon kauempaa, kun odottelin Hertan kanssa vuoroa. Siihen nähden, että tämä oli ensimmäinen kaksoismarkkeeraus veteen, niin homma sujui hienosti. Muutenkin parivaljakon suoritus oli ihan ok. Fasaaniinkin Onni törmäsi nyt ekaa kertaa. Pisteitä 84/120. Tehtävät oli Hertalle vielä liian vaikeita. Tavoite tuli kuitenkin saavutettu, kun Hertta lopulta uskaltautui uimaan ja toi lokin rantaan. Koira kuitenkin kuormittui liiaksi tilanteesta eikä pystynyt työskentelemään maalla. Eteenohjaus sujui vielä hienosti, mutta varis ei palautunut. Päätin keskeyttää kisan tähän, kun koira oli niin lukossa. Saatiin sentään muutama piste  17,5/120 :) Sari ja Napsu olivat päivän viimeiset kisaajat. Pitkästä odottelusta huolimatta Napsu työskenteli reippaasti. Fasaanikin palautui kannustusten kera. Kiitokset Möllerin järjestäjille ja tuomarina toimineelle Minna Jatkolalle. Oli kuitenkin mukava päivä.

Tänään Anna lähti Tuijan ja Trixien kyydissä Rauman näyttelyyn. Minulla oli iltavuoro töissä. Päätin aamupäivällä tehdä metsälenkin koirien kanssa. Aattelin, että niillä olisi kiva kolmisin juosta metsässä ja uida metsälammessa, kun Onni taas on huomenna lähdössä Kannukseen. Ilo loppui lyhyeen, sillä kyy puri Herttaa kuonoon. Kiireesti päivystävälle eläinlääkärille ja ilmoitus töihin, etten nyt ihan heti ole tulossa. Hertalle laitettiin tiputus ja annettiin kortisonia ja antibioottia suoneen. Kipupiikin sai lihakseen. Kuono oli niin kipeä, että kiljui kun yritin pyyhkäistä kuolaa pois.Hetki siinä oltiin seurannassa ja sitten päästiin kotiin tipan kanssa. Hertta nukkui koko päivä. Pari kertaa käytiin vain pissalla. Antoi tipan olla nätisti koko ajan. Kuono on kylläkin kuin sharpeillä ja leukapielet kuin vihikoiralla. Naurattaisi, jos ei olisi näin vakavasta jutusta kyse. Nyt on tippa poistettu ja tyttönen pystyi juomaan vähän piimää jauhelihan kera. Vointia täytyy vielä seurailla. Toivottavasti huomenna näyttä jo paremmalta.Anna otti pari kuvaa reppanasta. Katsotaan, jos hän ehtii laittaa kuvat tänne blogiin. Minä kun en ole vielä moista hommaa harjoitellut.

Ja jengin uusi tulokas täytti tänään viikon. Odotellaan, että päästään tutustumaan ..... Että tällainen viikonloppu meillä.

Lisätty 17. kesäkuuta:

Kaksi kuvaa turvonneesta naamasta ja vertailun vuoksi Hertta omana sievänä ja terveenä itsenään:

Pinkki side pikkutytöllä :-)

WNB vihikoira. Näin jälkikäteen jo vähän naurattaa :-D

Ja oma sievä itsensä <3